Technical Support

Tässä unessa olin nuori, ja väsynyt perheeseeni ja kaikkeen. Minut laitettiin kesäksi jonnekin leirille, jossa en viihtynyt kovin hyvin. Kaikille leiriläisille määrättiin tukihenkilö leiriä ohjaavien aikuisten joukosta. Sinä olit jotain Disney-prinssin ja rokkistaran väliltä. Pidit minusta huolta ja kuuntelit kipujani. Opin välittämään sinusta, ja ennen kuin kesä oli ohi, olin ihastunut sinuun korviani myöten.

Syksyn tullessa veit minut kaupunkiin ja esittelit ystävillesi, jotka hyväksyivät minut viettämään kanssaan iltaa. Humalluin, huumaannuin, ja näin pahat kädet kehollani kuin ulkopuolelta.

Uni loppui ennen huumetta.

ɑ - The Return To Innocence

Viini terävöitti ajatukseni, ja hetken olin jo kauempana sinusta.
Sitten muistin.
Muistin, miksi halusin sinut.
Olit Raaka. Eksynyt. Utelias.
Olit Kaunis.
Uskalsit tuntea sen mitä tunsit.
Heitit muulla vesilintua.
Halusit minut, ja minä halusin sinun ottavan minut.
Sitten minä halusin muuta, ja unohdin Toiveeni.
Mutta sitten muistin.
Muistin, mitä vuosia sitten olin toivonut.
Ymmärsin, että olet toteuttanut silloisen tahtoni yli kaikkien odotuksien.
Olet pitänyt minusta kiinni.
Olet pitänyt minut omanasi.
Olet sitonut minut tiukasti itseesi.
Ihoni rikki hiertävät näkymättömät köydet ovat niin kevyitä kantaa, etten aina edes huomaa niitä.
Joskus muistan sinut.
Joskus näen unen tai kaksi.
Joulun vietän kanssasi, ilman sinua.

Pimeys

Veit minut pihalle. Oli niin pimeää, että näin vain muistoni sinusta. En tiedä miksi osasit liikkua tässä sokeuttavassa valottomuudessa; ehkä muistit maisemat niin täydellisesti (tai sitten sinussa oli muutakin yliluonnollista kuin lempeä hymysi). Otit käsivarrestani kiinni ja talutit minua eteenpäin. Paljailla jaloillani tunsin kuinka yön kastama pihanurmikko muuttui hetkessä soratieksi, joka pisteli kipeästi jalkapohjiin. Protestoin vauhtiamme vastaan, mutta aikomuksesi oli viedä minut jonnekin, etkä hidastanut vauhtia. Välillä tuntui, että ainoa minua eteenpäin ajava voima olit sinä - otteesi käsivarrestani oli niin luja etten voinut jäädä jälkeen.

Kun huomasit, että askeltamiseni kävi liian kivuliaaksi, rohkaisit minua jatkamaan: vielä vähän. Hetkisen kuluttua ohjasit minut pois tieltä. Ylitimme ojan, jonka pielien kuivat heinät raapivat jo valmiiksi arkoja jalkojani. Sitten tapahtui kummia. Tunsin askeltavani sammalella. Olit tuonut minut metsään! Samalla kun rahkasammalen kosteus helli kipeytyneitä jalkapohjiani, tuntui siltä kuin tieto olinpaikastamme olisi ikään kuin juurtunut minuun jostakin lähempää maan sydäntä. Tuntui käsittämättömän hyvältä tiedostaa missä olimme: missä lähin puu sijaitsi.. kummalta puolelta muurahaiskeko olisi parempi ohittaa.. mistä etsiä turvaa jos sade yllättäisi.

Talutit minua vielä jonkin aikaa suoraan tiestä pois päin. Sammalen läpi tunsin kaiken mitä ympärillämme oli ja tapahtui. Nautin olostani suunnattomasti! Hölläsit otetteesi käsivarrestani, ja tartuit käteeni. Sanoit, että metsässä olisin turvassa.

Viimein aloimme nousta loivaa kallionreunamaa ylös. Maa muuttui kiveksi, mutta aistini eivät silti kadottaneet kokemustaan ympäristöstä. Viimein pääsimme kallionkielekkeen korkeimmalle kohdalle. Imin maisemassa itseeni meitä ympäröivän metsän, kauemmas jääneen soratien sekä ne muutamat alueen pihapiirit.

Pimeys ei enää haitannut minua, sillä olin tullut kotiin.

Uni kultaisista kaduista

Oli jo hämärää, mutta minulla oli lupaus Sinusta. Jonkin yön yksinäisimpinä tunteina hätäisesti koottu tekstinpätkä määritteli ajan ja paikan, jossa kohtaisimme tänään. Odotus houkutti minut luoksesi.
Sisällä palatsissasi katseemme kohtasivat. Esittelit minulle muutamia tuttaviasi: puolisosi oli asettanut heidät vartioimaan sinua - ja vakoilemaan minua. Jokaista liikettäni tarkkailtiin. Kaipaus välillämme kiristi tunnelmaa.. Pian koitti hetki jolloin vieraiden oli soveliasta lähteä. Katseesi paljasti toiveesi: tahdoit minun palaavan vielä samana yönä.
Poistuin muun seurueen (vartijoidesi) saattelemana. He tiedustelivat minne aioin, kun en suunnannut asumukselleni. Tiesin, että kotiovellani minua odottaisi varma kuolema: uusia vakoojia, jotka eivät tuntisi katumusta. Selvitin käyväni vielä tapaamassa erästä ystävääni, ja katosin valkenevaan päivään ..katujen suojiin, joiden tiesin pian notkuvan ihmisvilinästä.
Muutamat vakoojista olivat saman tien haukkana perässäni. Jouduin pitämään kiirettä pitääkseni heidät poissa kannoiltani. Poikkesin koristeelliselta pääkadulta vaatimattomalle, kapean hämärälle sivukujalle. Yhtäkkiä näin nuoren pojan juoksevan edelläni samaan suuntaan. Poika pujahti avonaisesta luukusta viemäriverkostoon, ja minä seurasin häntä. Vakoojat eivät tajunneet etsiä meitä maan alta.
Ennen kuin poika ehti tajuta minun olevan hänen perässään, hän oli jo johdattanut minut pienelle aukealle, jossa hänen ystävänsä odottivat. Minut huomattiin, ja selitin tarvitsevani apua. Joukon johtaja (minua vain vähän nuorempi tyttö) kertoi, että paikallinen poliisi tutkii aika ajoin viemäriverkostonkin, ja että huomenna en olisi turvassa enää maan allakaan. Tyttö kertoi myös, että poliisi veisi löytämänsä "viemärirotat" ränsistyneisiin, hiljalleen uppoaviin asuntolaivoihin ja lukitsisi heidät sinne kuolemaan. Täällä pidettiin niin kadut kuin viemäritkin siisteinä! He tarjoutuivat näyttämään minulle tietä maan alla kohti palatsia.
Matkasimme tovin, mutta pian kuulimme jonkin matkan päästä kovaa melua: joku tai paremminkin jotkut olivat tunkeutuneet viemäreihin. Jätimme pikaiset hyvästit, ja juoksimme kaikki eri suuntiin. Minä suuntasin ylös, valoa kohti.
Kadulla päivänvalo sokaisi silmäni. Hetken kirkkauteen totuteltuani havaitsin seisovani keskellä kultaista kaupunkia: aamuaurinko oli valaissut kadut ja rakennukset näyttämään kultaisilta niin, etten erottanut mihin päin minun olisi pitänyt lähteä. Juoksin korttelin verran eteenpäin seuraavan risteykseen, jonka pian totesin olevan täysin identtinen edellisen kanssa. Kuten myös seuraavan ..ja seuraavan. Uneni päättyi klo 9:45.

ɑ - the story of a ninja

Näin sinusta unta. Kesäisissä maisemissa lomaillessani sain sinulta huolella lehtileikkeistä kokoonkasatun kirjeen, jossa julistit että elleivät sudet peitä katsettani seuraavina öinä, tulet ja katkaiset kaulani nukkuessani. (Mitkä helvetin sudet?) Pian löysin asumukseni olohuoneen pöydältä punaisen plektran johon oli hopealla painettu suden kasvot, ja pian löysin myös toisen samanlaisen: kylpyhuoneestani.
Luonnollisestikaan en illalla uskaltanut nukahtaa, sillä pelkäsin plektrojen putoavan silmiltäni yön aikana.. Kun viimein uni varasti todellisuuteni, olin jättänyt plektrat viereeni yöpöydälle (aikeissa laittaa ne silmilleni jos minua alkaisi nukuttaa).
Sinä yönä sinä tulit luokseni unessa. Revit ja raastoit kehoni rikki, ja nautit lihastani - uhristasi. Raiskasit tunnottoman kehoni mitä väkivaltaisimmin, ja kätesi muovailivat ja siirtelivät sisäelimiäni kuin mitäkin alkumateriaa. Taivuttelit tuoreeltaan vielä vetreitä jäseniäni haluamiisi asentoihin, kuten vain kuvanveistäjä helvetistä voisi. Kun viimein lähdit luotani, heräsin unesta uneeni.
Yritin avata silmäni, ja näin vain punaista valoa. Päivänvalo - se muuttui punaiseksi läpäistessään muovin.. Joku oli asetellut plektrat silmilleni nukkuessani.
Poistuin asumuksestani, ja tapasin ystäviäni jotka näyttivät minulle yöllä asumukseni ulkopuolelta ottamiaan kuvia: katsoimme kuvia suoraan kamerasta. Vaikka olit peittänyt katseesi aurinkolaseilla, tiesin että hahmo kuvissa olit Sinä. Yhdessä katsoit kaukaa suoraan kuvaajaa.. Toisessa kiipesit korkealla asumukseni seinää pitkin - olit jo melkein oikean ikkunan kohdalla.. Kolmannessa kuvassa istuit kalliolla suoraan edessäme, parinkymmenen metrin päässä, väkijoukon takana. Tässä kuvassa olit peittänyt kasvosi lähes kokonaan suurella mustalla huivilla, mutta yhtä kaikki tiesin sen olevan Sinä. Katsoessani kuvaa tarkemmin, pääsi käännähti minua kohti. Olin katsonut kameran läpi todellisuutta: siellä sinä tuijotit minua niin todellisena kuin todellinen unessa voi olla.
Karkasin pois ystävieni luota.. juoksin metsän reunaan etsien suojaa polttavalta katseeltasi. Yhtäkkiä huomasin valtavan ihmisjoukon seuraavan minua. He halusivat plektrani muistoksi käynnistäni noissa kesäisissä maisemissa! En tietenkään halunnut luopua punaisista muovinkappaleistani, sillä tiesin sen merkitsevän varmaa kuolemaani. Tiesin sinun pääsevän helposti asumukseeni, ja tiesin etten ollut turvassa sinulta missään. En myöskään halunnut luopua unistani, sillä plektrat silmillä sain nauttia brutaalista kosketuksestasi turvallisesti ja ilman fyysisiä seuraamuksia. En ollut valmis antamaan uniani pois!
Väkijoukko saavutti minut pian. En osannut selittää heille, miksi tarvitsin plektrojani. He ottivat "sudet" minulta, ja jäin yksin metsän laitaan.. tiesin olevani tuomittu.

Saasta

Iltana, jona kohtasimme, katselit minua luvattoman usein ja luvattoman kauan. Vaikka rakkaasi makasi käsivarsillasi, kielivät silmäsi pahoista ajatuksista. Saitko hänet kuriin eilen? Saisitko tänään? Katseesi ei valehtele. Janoat uutta lihaa luusi ympärille. Sinä eläin! Tuo kaunis, herkkä olento luottaa sinuun ja uskoo rakkauteenne. Mutta sinä.. Aiotko antaa halusi tukahduttaa kaiken, minkä olette yhdessä rakentaneet? Ei. Et sinä. Sinä pidät idyllisi pystyssä - hinnalla millä hyvänsä. Tänään hinta on korkea. Rakkaasi ei ole sokea, tiedäthän? Hän pitää varmasti itsekin kauneudesta, mutta kuinka on katseidesi kosteuden laita: huomaako hän sitä? Ymmärtääkö hän, että hänen "Kotinsa ja Turvansa" silmien takaa minua katselee eläin, joka ei ole tyytyväinen paikkaan joka sille on osoitettu? Luoja.. Voisin syödä hänet tässä ja nyt. Tyttöparka.

ɑ

Näin sinusta unta. Odotin sinua jossain juhlassa pelon vallassa, pelon kiihottamana. Olit vannonut tulevasi tappamaan minut samaan juhlaan joka vuonna - aina eri tavalla. Etsin sinua katseellani, ja pitkältä tuntuneen ajan jälkeen näin sinut salin toisella puolella: katsoit minuun vihaisesti. Eläimellisillä silmilläsi viestit haluavasi viedä henkeni. Pakenin sekavin tuntein viereiseen saliin (halusin kuollakseni kohdata sinut, mutta toisaalta pelkäsin sinua ja itse kuolemaa), mutta yhtäkkiä seisoitkin aivan lähellä minua: suoraan edessäni. Tuntui kuin vihasi olisi kasvattanut sinut jotenkin suuremmaksi.. katsoit minuun uhkaavasti kädessäsi valtava, piikikäs nuija. Lankesin antautuen jalkojesi juureen - en anellakseni armoa, vaan painaakseni pääni alas, jotta sinun olisi helpompi silpoa ja murskata se salin kovaa lattiaa vasten. Uni loppui ennen kuin teit siirtosi.. Mikä sääli.

Musta talo unessani

Sinä toit minut tähän taloon: minä luotin sinuun, ja seurasin sinua tähän pimeään. Kevennät otettasi minusta, ja minä katson ympärilleni: kohtaan varjoissa odottavan pelkoni. Kuin punainen kukka, se sulkee minut sisäänsä - nielee kerralla ruumiini ja sieluni. Pakenen julmaa kättäsi nautintoon. Vuoroin välitön kipu tuo minut pinnalle henkeäni haukkoen; vuoroin huumaava polte ottaa minut syliinsä ja upottaa minut syntiseen syöveriin, josta sivalluksesi taas minut nostattaa. Tämä hetki rakastaa minua!
Jäänviileä harkintakykysi ja peilityyni mielesi pitävät minun palavan ruumiini rautaisessa otteessaan. Sinä hallitset tunteitani, ja minä olen sinun. Yritän miellyttää, mutta tiedän sen olevan vaikeaa: vihasi nostama käsi tuntuu lempeänä ihollani. Lopulta siirrät minut pois estradiltasi, ja toiset primadonnat saavat nauttia huomiostasi. Minä puhdistan kodin iltaasi varten. Kun viimein saavut, olen jättänyt eteiseen valon palamaan. Sinä näet minut, ja helpottuneet silmäni iloitsevat tyytyväisestä ilmeestäsi. Isäntä on kotona. Leikki voi alkaa. Tartut minua hiuksista ja viet minut pois.