Uni kultaisista kaduista

Oli jo hämärää, mutta minulla oli lupaus Sinusta. Jonkin yön yksinäisimpinä tunteina hätäisesti koottu tekstinpätkä määritteli ajan ja paikan, jossa kohtaisimme tänään. Odotus houkutti minut luoksesi.
Sisällä palatsissasi katseemme kohtasivat. Esittelit minulle muutamia tuttaviasi: puolisosi oli asettanut heidät vartioimaan sinua - ja vakoilemaan minua. Jokaista liikettäni tarkkailtiin. Kaipaus välillämme kiristi tunnelmaa.. Pian koitti hetki jolloin vieraiden oli soveliasta lähteä. Katseesi paljasti toiveesi: tahdoit minun palaavan vielä samana yönä.
Poistuin muun seurueen (vartijoidesi) saattelemana. He tiedustelivat minne aioin, kun en suunnannut asumukselleni. Tiesin, että kotiovellani minua odottaisi varma kuolema: uusia vakoojia, jotka eivät tuntisi katumusta. Selvitin käyväni vielä tapaamassa erästä ystävääni, ja katosin valkenevaan päivään ..katujen suojiin, joiden tiesin pian notkuvan ihmisvilinästä.
Muutamat vakoojista olivat saman tien haukkana perässäni. Jouduin pitämään kiirettä pitääkseni heidät poissa kannoiltani. Poikkesin koristeelliselta pääkadulta vaatimattomalle, kapean hämärälle sivukujalle. Yhtäkkiä näin nuoren pojan juoksevan edelläni samaan suuntaan. Poika pujahti avonaisesta luukusta viemäriverkostoon, ja minä seurasin häntä. Vakoojat eivät tajunneet etsiä meitä maan alta.
Ennen kuin poika ehti tajuta minun olevan hänen perässään, hän oli jo johdattanut minut pienelle aukealle, jossa hänen ystävänsä odottivat. Minut huomattiin, ja selitin tarvitsevani apua. Joukon johtaja (minua vain vähän nuorempi tyttö) kertoi, että paikallinen poliisi tutkii aika ajoin viemäriverkostonkin, ja että huomenna en olisi turvassa enää maan allakaan. Tyttö kertoi myös, että poliisi veisi löytämänsä "viemärirotat" ränsistyneisiin, hiljalleen uppoaviin asuntolaivoihin ja lukitsisi heidät sinne kuolemaan. Täällä pidettiin niin kadut kuin viemäritkin siisteinä! He tarjoutuivat näyttämään minulle tietä maan alla kohti palatsia.
Matkasimme tovin, mutta pian kuulimme jonkin matkan päästä kovaa melua: joku tai paremminkin jotkut olivat tunkeutuneet viemäreihin. Jätimme pikaiset hyvästit, ja juoksimme kaikki eri suuntiin. Minä suuntasin ylös, valoa kohti.
Kadulla päivänvalo sokaisi silmäni. Hetken kirkkauteen totuteltuani havaitsin seisovani keskellä kultaista kaupunkia: aamuaurinko oli valaissut kadut ja rakennukset näyttämään kultaisilta niin, etten erottanut mihin päin minun olisi pitänyt lähteä. Juoksin korttelin verran eteenpäin seuraavan risteykseen, jonka pian totesin olevan täysin identtinen edellisen kanssa. Kuten myös seuraavan ..ja seuraavan. Uneni päättyi klo 9:45.