ɑ - the story of a ninja

Näin sinusta unta. Kesäisissä maisemissa lomaillessani sain sinulta huolella lehtileikkeistä kokoonkasatun kirjeen, jossa julistit että elleivät sudet peitä katsettani seuraavina öinä, tulet ja katkaiset kaulani nukkuessani. (Mitkä helvetin sudet?) Pian löysin asumukseni olohuoneen pöydältä punaisen plektran johon oli hopealla painettu suden kasvot, ja pian löysin myös toisen samanlaisen: kylpyhuoneestani.
Luonnollisestikaan en illalla uskaltanut nukahtaa, sillä pelkäsin plektrojen putoavan silmiltäni yön aikana.. Kun viimein uni varasti todellisuuteni, olin jättänyt plektrat viereeni yöpöydälle (aikeissa laittaa ne silmilleni jos minua alkaisi nukuttaa).
Sinä yönä sinä tulit luokseni unessa. Revit ja raastoit kehoni rikki, ja nautit lihastani - uhristasi. Raiskasit tunnottoman kehoni mitä väkivaltaisimmin, ja kätesi muovailivat ja siirtelivät sisäelimiäni kuin mitäkin alkumateriaa. Taivuttelit tuoreeltaan vielä vetreitä jäseniäni haluamiisi asentoihin, kuten vain kuvanveistäjä helvetistä voisi. Kun viimein lähdit luotani, heräsin unesta uneeni.
Yritin avata silmäni, ja näin vain punaista valoa. Päivänvalo - se muuttui punaiseksi läpäistessään muovin.. Joku oli asetellut plektrat silmilleni nukkuessani.
Poistuin asumuksestani, ja tapasin ystäviäni jotka näyttivät minulle yöllä asumukseni ulkopuolelta ottamiaan kuvia: katsoimme kuvia suoraan kamerasta. Vaikka olit peittänyt katseesi aurinkolaseilla, tiesin että hahmo kuvissa olit Sinä. Yhdessä katsoit kaukaa suoraan kuvaajaa.. Toisessa kiipesit korkealla asumukseni seinää pitkin - olit jo melkein oikean ikkunan kohdalla.. Kolmannessa kuvassa istuit kalliolla suoraan edessäme, parinkymmenen metrin päässä, väkijoukon takana. Tässä kuvassa olit peittänyt kasvosi lähes kokonaan suurella mustalla huivilla, mutta yhtä kaikki tiesin sen olevan Sinä. Katsoessani kuvaa tarkemmin, pääsi käännähti minua kohti. Olin katsonut kameran läpi todellisuutta: siellä sinä tuijotit minua niin todellisena kuin todellinen unessa voi olla.
Karkasin pois ystävieni luota.. juoksin metsän reunaan etsien suojaa polttavalta katseeltasi. Yhtäkkiä huomasin valtavan ihmisjoukon seuraavan minua. He halusivat plektrani muistoksi käynnistäni noissa kesäisissä maisemissa! En tietenkään halunnut luopua punaisista muovinkappaleistani, sillä tiesin sen merkitsevän varmaa kuolemaani. Tiesin sinun pääsevän helposti asumukseeni, ja tiesin etten ollut turvassa sinulta missään. En myöskään halunnut luopua unistani, sillä plektrat silmillä sain nauttia brutaalista kosketuksestasi turvallisesti ja ilman fyysisiä seuraamuksia. En ollut valmis antamaan uniani pois!
Väkijoukko saavutti minut pian. En osannut selittää heille, miksi tarvitsin plektrojani. He ottivat "sudet" minulta, ja jäin yksin metsän laitaan.. tiesin olevani tuomittu.

Saasta

Iltana, jona kohtasimme, katselit minua luvattoman usein ja luvattoman kauan. Vaikka rakkaasi makasi käsivarsillasi, kielivät silmäsi pahoista ajatuksista. Saitko hänet kuriin eilen? Saisitko tänään? Katseesi ei valehtele. Janoat uutta lihaa luusi ympärille. Sinä eläin! Tuo kaunis, herkkä olento luottaa sinuun ja uskoo rakkauteenne. Mutta sinä.. Aiotko antaa halusi tukahduttaa kaiken, minkä olette yhdessä rakentaneet? Ei. Et sinä. Sinä pidät idyllisi pystyssä - hinnalla millä hyvänsä. Tänään hinta on korkea. Rakkaasi ei ole sokea, tiedäthän? Hän pitää varmasti itsekin kauneudesta, mutta kuinka on katseidesi kosteuden laita: huomaako hän sitä? Ymmärtääkö hän, että hänen "Kotinsa ja Turvansa" silmien takaa minua katselee eläin, joka ei ole tyytyväinen paikkaan joka sille on osoitettu? Luoja.. Voisin syödä hänet tässä ja nyt. Tyttöparka.

ɑ

Näin sinusta unta. Odotin sinua jossain juhlassa pelon vallassa, pelon kiihottamana. Olit vannonut tulevasi tappamaan minut samaan juhlaan joka vuonna - aina eri tavalla. Etsin sinua katseellani, ja pitkältä tuntuneen ajan jälkeen näin sinut salin toisella puolella: katsoit minuun vihaisesti. Eläimellisillä silmilläsi viestit haluavasi viedä henkeni. Pakenin sekavin tuntein viereiseen saliin (halusin kuollakseni kohdata sinut, mutta toisaalta pelkäsin sinua ja itse kuolemaa), mutta yhtäkkiä seisoitkin aivan lähellä minua: suoraan edessäni. Tuntui kuin vihasi olisi kasvattanut sinut jotenkin suuremmaksi.. katsoit minuun uhkaavasti kädessäsi valtava, piikikäs nuija. Lankesin antautuen jalkojesi juureen - en anellakseni armoa, vaan painaakseni pääni alas, jotta sinun olisi helpompi silpoa ja murskata se salin kovaa lattiaa vasten. Uni loppui ennen kuin teit siirtosi.. Mikä sääli.

Musta talo unessani

Sinä toit minut tähän taloon: minä luotin sinuun, ja seurasin sinua tähän pimeään. Kevennät otettasi minusta, ja minä katson ympärilleni: kohtaan varjoissa odottavan pelkoni. Kuin punainen kukka, se sulkee minut sisäänsä - nielee kerralla ruumiini ja sieluni. Pakenen julmaa kättäsi nautintoon. Vuoroin välitön kipu tuo minut pinnalle henkeäni haukkoen; vuoroin huumaava polte ottaa minut syliinsä ja upottaa minut syntiseen syöveriin, josta sivalluksesi taas minut nostattaa. Tämä hetki rakastaa minua!
Jäänviileä harkintakykysi ja peilityyni mielesi pitävät minun palavan ruumiini rautaisessa otteessaan. Sinä hallitset tunteitani, ja minä olen sinun. Yritän miellyttää, mutta tiedän sen olevan vaikeaa: vihasi nostama käsi tuntuu lempeänä ihollani. Lopulta siirrät minut pois estradiltasi, ja toiset primadonnat saavat nauttia huomiostasi. Minä puhdistan kodin iltaasi varten. Kun viimein saavut, olen jättänyt eteiseen valon palamaan. Sinä näet minut, ja helpottuneet silmäni iloitsevat tyytyväisestä ilmeestäsi. Isäntä on kotona. Leikki voi alkaa. Tartut minua hiuksista ja viet minut pois.