tiistai 9. lokakuuta 2007
Saasta
Iltana, jona kohtasimme, katselit minua luvattoman usein ja luvattoman kauan. Vaikka rakkaasi makasi käsivarsillasi, kielivät silmäsi pahoista ajatuksista. Saitko hänet kuriin eilen? Saisitko tänään? Katseesi ei valehtele. Janoat uutta lihaa luusi ympärille. Sinä eläin! Tuo kaunis, herkkä olento luottaa sinuun ja uskoo rakkauteenne. Mutta sinä.. Aiotko antaa halusi tukahduttaa kaiken, minkä olette yhdessä rakentaneet? Ei. Et sinä. Sinä pidät idyllisi pystyssä - hinnalla millä hyvänsä. Tänään hinta on korkea. Rakkaasi ei ole sokea, tiedäthän? Hän pitää varmasti itsekin kauneudesta, mutta kuinka on katseidesi kosteuden laita: huomaako hän sitä? Ymmärtääkö hän, että hänen "Kotinsa ja Turvansa" silmien takaa minua katselee eläin, joka ei ole tyytyväinen paikkaan joka sille on osoitettu? Luoja.. Voisin syödä hänet tässä ja nyt. Tyttöparka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti