ɑ - the story of a ninja

Näin sinusta unta. Kesäisissä maisemissa lomaillessani sain sinulta huolella lehtileikkeistä kokoonkasatun kirjeen, jossa julistit että elleivät sudet peitä katsettani seuraavina öinä, tulet ja katkaiset kaulani nukkuessani. (Mitkä helvetin sudet?) Pian löysin asumukseni olohuoneen pöydältä punaisen plektran johon oli hopealla painettu suden kasvot, ja pian löysin myös toisen samanlaisen: kylpyhuoneestani.
Luonnollisestikaan en illalla uskaltanut nukahtaa, sillä pelkäsin plektrojen putoavan silmiltäni yön aikana.. Kun viimein uni varasti todellisuuteni, olin jättänyt plektrat viereeni yöpöydälle (aikeissa laittaa ne silmilleni jos minua alkaisi nukuttaa).
Sinä yönä sinä tulit luokseni unessa. Revit ja raastoit kehoni rikki, ja nautit lihastani - uhristasi. Raiskasit tunnottoman kehoni mitä väkivaltaisimmin, ja kätesi muovailivat ja siirtelivät sisäelimiäni kuin mitäkin alkumateriaa. Taivuttelit tuoreeltaan vielä vetreitä jäseniäni haluamiisi asentoihin, kuten vain kuvanveistäjä helvetistä voisi. Kun viimein lähdit luotani, heräsin unesta uneeni.
Yritin avata silmäni, ja näin vain punaista valoa. Päivänvalo - se muuttui punaiseksi läpäistessään muovin.. Joku oli asetellut plektrat silmilleni nukkuessani.
Poistuin asumuksestani, ja tapasin ystäviäni jotka näyttivät minulle yöllä asumukseni ulkopuolelta ottamiaan kuvia: katsoimme kuvia suoraan kamerasta. Vaikka olit peittänyt katseesi aurinkolaseilla, tiesin että hahmo kuvissa olit Sinä. Yhdessä katsoit kaukaa suoraan kuvaajaa.. Toisessa kiipesit korkealla asumukseni seinää pitkin - olit jo melkein oikean ikkunan kohdalla.. Kolmannessa kuvassa istuit kalliolla suoraan edessäme, parinkymmenen metrin päässä, väkijoukon takana. Tässä kuvassa olit peittänyt kasvosi lähes kokonaan suurella mustalla huivilla, mutta yhtä kaikki tiesin sen olevan Sinä. Katsoessani kuvaa tarkemmin, pääsi käännähti minua kohti. Olin katsonut kameran läpi todellisuutta: siellä sinä tuijotit minua niin todellisena kuin todellinen unessa voi olla.
Karkasin pois ystävieni luota.. juoksin metsän reunaan etsien suojaa polttavalta katseeltasi. Yhtäkkiä huomasin valtavan ihmisjoukon seuraavan minua. He halusivat plektrani muistoksi käynnistäni noissa kesäisissä maisemissa! En tietenkään halunnut luopua punaisista muovinkappaleistani, sillä tiesin sen merkitsevän varmaa kuolemaani. Tiesin sinun pääsevän helposti asumukseeni, ja tiesin etten ollut turvassa sinulta missään. En myöskään halunnut luopua unistani, sillä plektrat silmillä sain nauttia brutaalista kosketuksestasi turvallisesti ja ilman fyysisiä seuraamuksia. En ollut valmis antamaan uniani pois!
Väkijoukko saavutti minut pian. En osannut selittää heille, miksi tarvitsin plektrojani. He ottivat "sudet" minulta, ja jäin yksin metsän laitaan.. tiesin olevani tuomittu.