Seinistä läpi suuren tammen alle lepäämään. En halua sinne. Ja silti tuntuu, että valun sinne tahtomattani. Saatanan manipuloivat paskat!
Ottivat pyhäksi tehtäväkseen osoittaa etten ole muuttunut. En tiedä olenko. Yritän kuitenkin parhaani. Enkä antaudu näin helpolla unten vietäväksi. Aion taistella vastaan kaikella mielenlujuudella, mitä minuun on rakennettu. Epävakaa persoona. NII-IN! Ei tällaisilla eväillä ole helppoa taistella. Mutten aio antaa pelkojeni vietellä minua. En nyt, kun kaikki on hyvin.
Pullo oli mauton, myönnän. Mutta vituttaa kun ei voi tilanteelle mitään vaikka käy kertomassa henkilökunnalle mahdollisesta vaaratilanteesta.. Kannattaa kampata tämä heikko, irrallinen mieli tässä vaiheessa: kun sillä ei vielä ole henkivartijoita. Lausunnot puihin! Käytäntö - eli raha - määrää. Apua lienee tulossa, mutta vasta joskus kuukausien päästä. Siihen asti taistelen yksin.
Terveisin lattialle pudonnut kukka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti